Kaupunkilaisen (b)lokikirja saaristosta 2

Täällä upean kauniissa saaristossa kaupunkilaisen sielu lepää! En yhtään ihmettele, miksi niin monet meistä kaupunkilaisista haluavat hankkia oman lomamökin, tontin tai saaren täältä lähellä ei mitään, ympärillä vain merta.
Vaan unelman täyttäminen omasta saaresta tai tontista saaristossa ei aina ole niin helppoa, sillä nämä aidot saaristolaiset, paikalliset asukkaat eivät useinkaan ole halukkaita myymään maitaan ulkopuolisille. Täällä maallinen ja "merellinen" omaisuus siirtyy usein vain sukupolvelta toiselle, niin on ollut jo vuosisatoja.
Meidän kaupunkilaisten onneksi silloin tällöin joku, usein nuoremmen sukupolven saaristolainen, haluaa luopua palasta aitoa saaristoa ja myy tontin onnelliselle ja onnekkaalle kaupunkilaiselle, joka näin voi toteuttaa oman unelmansa "saaristolaisuudesta".
Saaristolaisuus ei ehkä poikeakaan niin kovasti kaupunkilaisuudesta, nimittäin varsinkin isoissa kaupungeissa monet eivät tunne edes seinänaapuriaan, eivätkä tiedä mitään toisten asioista. Aluksi vaikutti, että saaristossa on samoin. Jos ottaa puheeksi jonkun kanssa jotain kolmatta osapuolta koskevan asian, kukaan ei tiedä yhtään mitään. Oikeasti ei kuitenkaan ole niin, vaan täällä kaikki tuntuvat tietävän kaiken kaikesta ja kaikista, mutta asioista ei vaan puhuta. Eikä täällä kannata kauheasti puhuakaan toisten asioista, sillä täällä sukuja ei ole monia ja useimmat ovat sukua toisilleen.
Tuuli tyyntyy ja hiljaisuus valtaa saariston, taivas tummuu ja tähtien verkko on mitä upein, tällaista taivasta en ole koskaan nähnyt kaupungissa! Olen onnekas, olen saanut oman osani "saaristolaisuudesta", ja kerron siitä lisää ensi kerralla, kun kirjoitan seuraavan (b)lokikirjani. Saaristo hiljenee, hiljaisuuden urut soittaa...

Kaupunkilaisen (b)lokikirja saaristosta 1

Vettä sataa ja tuulee tosi kovasti, nyt taitaa olla syksy täällä saaristossakin! Aika hyvin meri tyrskysi, kun tulin tänään tänne, auto oli vielä ensimmäisenä jonossa eli ihan rampin edessä, ja ikkunaa ei voinut avata, sillä merivesi pärskyi auton päälle etuosan halkoessa valkopäisiä tyrskyjä!
Kun noin kolme vuotta sitten, täysin kaupunkilaisena, tulin tänne Suomen upean kauniiseen saaristoon ihmetystä herätti paikallisten "outo" tapa säilyttää kaikki vanha, ruosteinen romu pitkin poikin peltoja ja tienvarsia! Sieltä löytyy vanhoja farmarisäiliöitä, joissa on joskus säilytetty polttoöljyä eli löpöä mm. traktoreita ja puimureita varten, rekisteristä poistettuja romuautoja, vanhoja rullaäkeitä sekä kyntöauroja, joita joskus vuosikymmeniä sitten käytettiin hevosten vetäminä maanviljelyksessä. Ja tässä mainitsen vain muutaman täältä kauniista saaristolaismaisemista löytyvistä vanhoista, hylätyistä tavaroista.
Kaupunkilaisena saaristossa se hämmästyttää ja kummastuttaa minua, sillä kaupungeissa moinen vanhan roinan jättäminen näkyville paikoille ei onnistu, jolleivat viranomaiset puutu niihin niin ainakin lähinaapurit, sillä sellainenhan alentaa asuinalueen arvoa, ja saattaa jopa saastuttaa maaperää!
Minulla on vielä paljon opittavaa ja ymmärrettävää kaupunkilaisena saaristossa, mutta lisää pohdittavaa seuraavassa (b)lokikirjassani.