Täällä upean kauniissa saaristossa kaupunkilaisen sielu lepää! En yhtään ihmettele, miksi niin monet meistä kaupunkilaisista haluavat hankkia oman lomamökin, tontin tai saaren täältä lähellä ei mitään, ympärillä vain merta.
Vaan unelman täyttäminen omasta saaresta tai tontista saaristossa ei aina ole niin helppoa, sillä nämä aidot saaristolaiset, paikalliset asukkaat eivät useinkaan ole halukkaita myymään maitaan ulkopuolisille. Täällä maallinen ja "merellinen" omaisuus siirtyy usein vain sukupolvelta toiselle, niin on ollut jo vuosisatoja.
Meidän kaupunkilaisten onneksi silloin tällöin joku, usein nuoremmen sukupolven saaristolainen, haluaa luopua palasta aitoa saaristoa ja myy tontin onnelliselle ja onnekkaalle kaupunkilaiselle, joka näin voi toteuttaa oman unelmansa "saaristolaisuudesta".
Saaristolaisuus ei ehkä poikeakaan niin kovasti kaupunkilaisuudesta, nimittäin varsinkin isoissa kaupungeissa monet eivät tunne edes seinänaapuriaan, eivätkä tiedä mitään toisten asioista. Aluksi vaikutti, että saaristossa on samoin. Jos ottaa puheeksi jonkun kanssa jotain kolmatta osapuolta koskevan asian, kukaan ei tiedä yhtään mitään. Oikeasti ei kuitenkaan ole niin, vaan täällä kaikki tuntuvat tietävän kaiken kaikesta ja kaikista, mutta asioista ei vaan puhuta. Eikä täällä kannata kauheasti puhuakaan toisten asioista, sillä täällä sukuja ei ole monia ja useimmat ovat sukua toisilleen.
Tuuli tyyntyy ja hiljaisuus valtaa saariston, taivas tummuu ja tähtien verkko on mitä upein, tällaista taivasta en ole koskaan nähnyt kaupungissa! Olen onnekas, olen saanut oman osani "saaristolaisuudesta", ja kerron siitä lisää ensi kerralla, kun kirjoitan seuraavan (b)lokikirjani. Saaristo hiljenee, hiljaisuuden urut soittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti